Re: alt still on G groups, right?

Neutriinojen oskillaatio pelastikin päivänpaisteen aivan hiljattain. Jo vuonna 1968 oli näet huomattu, että Auringosta tulee vain kolmannes niistä neutriinoista, joita sen säteilyn tuottaminen teoriassa edellyttää. Oli siis syytä epäillä, ettei auringonpaisteen alkuperää ymmärretty kunnolla. Toinen vaihtoehto oli, että matkalla Maahan Auringon neutriinoille tapahtuu jotakin. Kesällä 2001 kanadalaiset fyysikot ilmoittivat havainneensa, että Auringon elektronin neutriinot muuttuvat muiksi, vaikeammin havaittaviksi neutriinoiksi. Siksi elektronien neutriinoja siis rekisteröitiin odotettua vähemmän. Yli 30-vuotinen mysteeri ratkesi. Kayserin mukaan Auringon neutriinojen oskillaatiosta kertynyt näyttö on vahva, ja seminaarin neljä muuta esitelmöijää ovat samaa mieltä. Löytö on niin merkittävä, että sille on jo povattu fysiikan nobelia.

Neutriinojen massa muokkasi avaruutta

Nyt tiedetään, että neutriinoilla on pakko olla ainakin pieni massa, koska ilman sitä oskillaatio ei olisi mahdollista. Oskillaatiohavaintojen mukaan massiivisimman neutriinon massa lienee vähintään kymmenesmiljoonasosa elektronin massasta. - Vaikka yksittäisten neutriinojen massa olisi pienikin, kaikilla neutriinoilla on yhteensä yhtä paljon massaa kuin universumin tähdillä ja planeetoilla, sanoo Washingtonin yliopistossa työskentelevä John Wilkerson luennossaan. "Uuden" massallisen hiukkasen rooleja on kiinnostavaa spekuloida. Ehkä niin sanottu pimeä aine, jota tähtitieteilijät ovat etsineet jo vuosikymmeniä, koostuukin neutriinoista? Käytännössä neutriinot riittäisivät kuitenkin kattamaan siitä enintään viidenneksen. Joka tapauksessa maailmankaikkeuden alussa syntyneiden neutriinojen joukkovoima vaikutti ratkaisevasti universumin rakenteeseen. Kun alussa syntyneet neutriinot syöksyivät matkaan lähes valon nopeudella, ne tasoittivat universumiin muodostuneita pieniä epätasaisuuksia, joista myöhemmin kehittyi galakseja.

*Mainittu lähes valonnopeus masaiselle hiukkaselle on todella nykyfysiikan
hjarhautuneita rajojamme koetteleva näin toteennäytetty fakta. Siksi asiasta ollaan oltu niin vaitonaisia fyysikkopiireissä. Lisäksi kun tässä puhutaan vain neutriinosta, on ymmärrettävä, että neutriinono on todelisuudessa tulkittu nimenomaan "antineutriinoksi" säteilyn tuotoksena. Eli meillä on käsissämme käytännössä valonnopeuksinen, massallinen ja KASAANTUVA antiainepäästö ydinvoimaloistamme biotooppiiimme. Jonka ratkaiseva reaktiivisuusherkkyys liittyy sen "kriittiseen massaan." On tosiaan tajuttava, että antiainemassa, joka ympäristöömme parhaillaan kiistatta ydinvoimalapäästöinä monikymmekertaisin ntiheyksin Aurinkotaustaa normaalia rajummin kasautuu on maailman vaarallisimmaksi tiedettyä äärireaktiivista antiainemassaa, joka kykenee räjäyttämään KOKO perusatomimassan kerrallaan energiainfernoksi. Eli kriittistä massaa odotellessa.. ..!

Tasoituksen määrä riippui neutriinojen massasta. Niinpä universumin suuren mittakaavan kokkareisuus kertoo neutriinoista ja päinvastoin. Universumin rakenteen perusteella onkin jo laskettu, että neutriinojen massan yläraja on viisi kertaa niin suuri kuin oskillaatiohavainnoista saadun massan alaraja. Palaset loksahtelevat kohdalleen.

Varsinainen haamuhiukkanen yhä haussa

• Neutriinon massasta vakuuttuminen on jo johtanut uusiin kysymyksiin, huomauttaa Boris Kayser. - Kysytään esimerkiksi, onko erilaisia neutriinoja vain kolme. Miksei neljää, 17:ää tai ääretöntä määrää?

*Kysymys on sikäli kiinnostava, koska neutriinon osuessa esim. Auringon
protonisäteilyyn syntyy 1 000 000eV gammapulssi joka parinmuodostuksessaan voi muutua esim. elektroniksi, ja sen antiainneksi positroniksi, jollloin neutriinosäteily tuottaa fyysistä elektronisäteilyä energiatilamuutoksellaan. Eli oskiloivan kvanttienergiapaketin vaihtelevuudelle ei kyetä esittämään todellista rajaamista asiallisesti lainkaan.

Alkuräjähdysteorian ja universumin litiumin määrän perusteella voidaan päätellä, että neutriinoja voi olla enintään neljä. Universumin alun rakennetta kartoittaneista WMAP-satelliitin mittauksista näkyykin alustavasti neljännen neutriinon haamu. Myös Los Alamosin hiukkaskiihdyttimellä on saatu viitteitä neljännestä neutriinosta. Neljäs, niin sanottu steriili neutriino olisi aivan erilainen kuin muut, sillä se ei liittyisi elektronin kaltaiseen hiukkaseen. - Elektronin, myonin ja taun neutriinoihin vaikuttaa sekä heikkovoima että vetovoima. Steriiliin neutriinoon vaikuttaisi sen sijaan pelkästään vetovoima, Kayser selittää. - Se on siis varsinainen haamuhiukkanen. Tietysti tutkijoita kiinnostaa myös neutriinojen tarkka massa ja se, miksi neutriinot ovat niin paljon kevyempiä kuin muut hiukkaset. - Jälkimmäisen kysymyksen vastaus saattaisi auttaa ymmärtämään massan alkuperää laajemminkin.

Tuhosivatko neutriinot antiaineen?

Kayser kysyy myös, ovatko neutriinot syy siihen, että olemme olemassa. Alkuräjähdyksessä muodostui näet yhtä paljon sekä ainetta että antiainetta, ja nämä tuhoavat toisensa yhdistyessään. Jäljellä ei siis pitäisi olla mitään. Me kuitenkin olemme täällä. - Neutriinojen ja aineen välinen vuorovaikutus ehkä tuotti universumin alkutilaan epätasapainon aineen eduksi, Kayser pohtii. Tämä saattoi johtua esimerkiksi siitä, että antineutriino ja neutriino oskilloivat eri tavoin. Voimme siis olla neutriinojen lapsia.
Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Received on Sat Jun 28 2008 - 01:39:53 CEST